Exhibition

Juuso Noronkoski (FIN): Maailma ei ole matkalla minnekään / World Is Going Nowhere

A photographic exhibition by Juuso Noronkoski is shown in the Arla sauna besides the Sauna lectures. 

Opening on Thursday 8th of November at 2 pm. / after Sauna lecture 1
Arla sauna, Kaarlenkatu 15

Curated by Maija Mustonen (FIN)

 

Untitled by Juuso Noronkoski

Juuso Noronkoski (1983) is a photographer working and living in Helsinki. He has graduated from Lahti University of Applied Sciences (2010) and is currently completing his MFA studies in Aalto University of Arts. Noronkoski uses photography widely from documenting the surrounding reality to photographing the performing body as a sculptural object. The fundamental idea in his work is to tell stories of different human conditions by questioning the photographic truth and the autocracy of reality. His works have been exhibited in group and collective exhibitions in Finland and abroad since 2006.


This is a reference text to the exhibition - unfortunately, only in Finnish. Text by Pietari Kylmälä.

Nainen juo kukkavettä. Kukkavesi ravitsee kesäyötä ennen vääjäämätöntä romahdusta. Mies hyppää uima-altaaseen. Veteen iskeytyminen otetaan vastaan äärimmilleen venyttäytyneenä jalat ja kädet harallaan. Painovoima on hetkeksi kumottu ennen iskeytymistä. Levitaatio ei olisi mahdollista ilman asioiden painavuutta ja iskeytymisen vääjäämättömyyttä. Voi olla, että tämän takia ihminen on keksinyt valokuvaamisen. Valokuva mahdollistaa keveyden eristämisen. Huolettomuus leijuu painavan maiseman edustalla.

Painovoima ei suuntaudu ainoastaan alaspäin kohti maan keskipistettä. Painovoima liittyy kosketukseen ja asioiden väliseen vetovoimaan. Nainen horjahtaa salamavalon voimasta taaksepäin ruusu vyötäisilleen kiinnitettynä. Ehkä salamavalo itse aiheuttaa tämän horjahtamisen. Valokuvaaminen asettuu tulkinnan kysymykseksi. Se dokumentoi ja aiheuttaa samanaikaisesti. Katsoja jää hieman ymmälleen. Onko asioilla omaa luonnetta vai aiheutuuko niiden luonne ja liike katsomisesta itsestään?

Arkinen valokuvaaminen on salamavalon taidetta. Asiat muuttuvat räikeän ilmeneviksi kun salamavalo erottaa ne taustastaan. Ihminen näyttää salamavalossa erilaiselta kuin muut maailman asiat. Puu, halkopino ja kuu paljastuvat ilman sen kummempia kysymyksiä. Ilmenemisen voi joko ottaa vastaan tai antaa olla. Ihmisen tapauksessa salamavalo nostaa esiin suorastaan traagisia huomioita. Kun ihminen erotetaan taustastaan salaman myyttisellä voimalla, tuosta erosta tulee paon symboli. Ihmishahmo iskeytyy kohti salamaa kuin olisi tullut sokeaksi. Kameraa kohti iskeytyminen tulee tarkoittamaan hybristä olemista, jossa ihmishahmo juoksee päätäpahkaa kohti polttavaa valoa. Salamavalon paljastama ihminen on ikuisesti nuori muutenkin kuin kliseisenä toiveena. Nuoruuden taustana ja syynä on palamisen, vanhenemisen ja romahtamisen mahdollisuus.

Nykyhetki pakenee inhimillisiä ponnisteluja. Nuoruuden taustalla väijyy vanhenemisen katastrofi. Johtopäätöksenä ei kuitenkaan voi olla ponnistelujen turhuus. Turhamaisuus on nautinnollisempaa ja se jättää pysyvämmän jäljen. Kamera vangitsee pakoonpääsyn linjan.